Samanaikaisopettajuuden ilosanomaa Rovaniemeltä

Niin oli aikainen herätys ja pitkä matka, vaan mahtava reissu kaiken kaikkiaan! Hienoa oli päästä tutustumaan kahteen kouluun, samanaikaisopetukseen ja mainioihin työyhteisöihin. SaTo-ryhmämme oli hyvin edustettuna reissulla, Kuhmon Anu ainoastaan ei päässyt matkaan. Yksi matkan tärkeimmistä anneista toteutuikin matkalla hienosti – samasta asiasta tiedonjanoiset saivat tutustumisien jälkeen rauhassa keskustella näkemästään ja kokemastaan.

Rovaniemen Norssilla
Elina ja Hanna olivat matkanneet Rovaniemelle jo keskiviikkoiltana, joten olivat torstaina jo aamuvarhain virkeinä Norssilla (Rovaniemen yliopiston harjoittelukoulu). Kun loppuporukkamme saapui koululle, pääsimme heti seuraamaan kahden oppitunnin verran samanaikaisopetusta eri muodoissaan. Ehdimme keskustella opettajien kanssa tuntien päätteeksi ja saimme heiltä arvokkaita vinkkejä. Kiinnitimme huomiota opettajien mahdollisuuteen heti tunnin jälkeen jakaa näkemyksiään oppilaista ja oppitunnin sujumisesta. Norssilla samanaikaisopetus on luokan-, aineen- ja erityisopettajien työmuotona jatkuvassa käytössä, ja opettajaopiskelijoita ohjataan harjoitteluissa myös kokeilemaan tätä toimintamallia.
 
Tuntien seuraamisen jälkeen kävimme mielenkiintoisen keskustelun laaja-alaisen erityisopettajan Anna-Maija Paanasen ja Monitoimijuus koulussa -projektin vetäjän Henna-Riikka Kankaan kanssa. Vakuutuimme heidän kokemuksistaan samanaikaisopettajuudesta ja saimme konkreettisia vinkkejä oman työmme suunnitteluun.

Nivavaaran koululla

Perjantaina tutustuimme Nivavaaran kouluun, joka viettää keväällä 20. vuosijuhlaansa. Nivavaaran koulussa annetaan opetusta yleisopetuksen vuosiluokilla 1–6 sekä erityisopetuksen pienryhmissä vuosiluokilla 1–10. Koulu on rakennettu vastaamaan uuden asutusalueen tarpeisiin, ja siellä on n. 330 oppilasta, jotka kaikki asuvat alle 5 km:n koulumatkan päässä. Tässäkin koulussa samanaikaisopetus on saanut vankan jalansijan. Seurasimme alkuopetuksen puolella mm. matematiikan ja kuvataiteen tunteja. Keskusteluissa opettajien kanssa saimme edelleen kuulla, että opettajat kokivat, samanaikaisopettamisen erityisen hienouden piilevän sen antamassa mahdollisuudessa varhaiseen puuttumiseen, tuen antamiseen kotiluokassa, arvioinnin monipuolistamisessa ja erityisesti kollegiaalisessa jakamisessa. Paluuta vanhaan ei ole.

 

Yhteinen erityishuomio molempien koulujen opettajilta oli se, että aika, jonka kaksi opettajaa käyttää kollegiaalisessa yhteistyössä suunnitellen ja toteuttaen, on pois mm. oppilashuollollisista palavereista. Yhteistyö opettajien välillä oli upeaa katsottavaa, ja varmasti osaltaan vaikuttaa koko työyhteisön henkeen. Molemmissa kouluissa, joissa vierailimme, henki huokui lämpöisenä, letkeänä ja herttaisen huumorintäyteisenä. Sama henki puolestaan välittyi aikuisista lapsiin.

Upea reissu! Valaistuimme monen asian suhteen ja pyrimme kaikin mahdollisin keinoin tuomaan ilosanomaamme Kainuun kouluihin. Kiitos tästä mahdollisuudesta.

Kevätterveisin, SaTo (Elina, Ella, Hanna, Kati ja Kati)