OPPIMISEN ILO -ryhmä opintomatkalla Oulussa

18.4 klo 10.15–11.45 Oulu-opisto

Oulu-opisto on Oulun kaupungin omistama ja ylläpitämä yleissivistävä aikuisoppilaitos, jossa voivat myös lapset ja nuoret opiskella ja harrastaa. Opisto on osa opetustointa ja opetuslautakunnan alainen. Opetuslautakunta hyväksyy vuosittain opetussuunnitelman ja talousarvion. Oulu-opisto sijaitsee Pohjankartano-monitoimitalossa, jossa toimii myös musiikkiin suuntautunut peruskoulu. Peruskoulun oppilaista puolet on musiikkiluokkalaisia. Myös Madetojan musiikkilukio sijaitsee samassa rakennuksessa.

Pirjo tapasi Oulu-opistossa Musiikin päätoimisen opettaja Sirpa Tekoniemen. Hän esitteli opistoa ja vaihdoimme ajatuksia omista opistoistamme. Puhumista riitti, koska olen itse musiikin päätoiminen opettaja Kaukametsän opistosta. Oulu-opistossa on kuntaliitosten myötä  4 päätoimista musiikinopettajaa, näistä kaksi on Oulussa ja kaksi Ylikiimingissä. Oulussa olevilla musiikinopettajilla on molemmilla hallinnoitavana 26 kurssia ja noin 2000 tuntia vuodessa. Ylikiimingissä olevilla musiikinopettajilla on 2400-6500 hallinnoitavaa tuntia. Vertailun vuoksi itselläni Kaukametsän opistossa on n 4500 hallinnoitavaa tuntia (sisältää myös avoimen yliopiston ja sanataiteen), kurssien lukumäärä tänä vuonna musiikissa Kaukametsän opistossa on 38. Oulu-opistossa musiikin päätoimiset opettajat keskittyvät vain musiikin kenttään. Heillä ei ole muilta alueilta hallinnoitavia kursseja. Oulu-opisto muuttuu syksystä 2014 virallisesti seutuopistoksi. Tämä on aiheuttanut paljon hallinnollisia kehittämistarpeita, joihin paraillaan etsitään ratkaisuja. Taustastani johtuen keskityimme Oulu-opiston esittelyssä vain musiikin kentän läpikäyntiin, mikä auttoi saamaan perspektiiviä omaan työhön. Selkeitä kehittämisajatuksiakin nousi tästä vierailusta.

18.4. klo 10.30–12.00 Pohjois-Pohjanmaan museo

Pilvi ja Merja vierailivat Pohjois-Pohjanmaan museolla. Museo on huomioinut kouluyhteistyön monella tavoin. Opettajien vierailut ovat ilmaisia ja museolta on mahdollisuus pyytää opastusta. Museon nettisivuilta löytyy myös valmiit tehtävät kouluvierailuihin niin ala- kuin yläkoulunkin puolelle. Varsinkin vanhan Oulun pienoismalli ja eri vuosikymmeniin sisustetut huoneet herättivät monia ideoita elämykselliseen oppimiseen. Alakerran Koiramäki oli ihastuttava ja kuulokkeista tulevat tarinat avasivat hyvin vanhan ajan suomalaisuutta.  Pohdimme mahdollisuutta yhdistää oppiaineita (historia ja kuvaamataito tai kotitalous) oppimisen elävöittämiseksi.   Museopedagogiikka kiinnostaisi enemmänkin ja myös Kajaanissa museoyhteistyötä voisi miettiä uusin tavoin perinteisten koululaisvierailujen lisäksi. Museolta mukaan tarttui vanhan ajan postipelejä kouluun vietäväksi. Oulun museon kotisivut ovat: http://www.ouka.fi/oulu/ppm.

18.4 klo 14–16 Kulttuurikeskus Valve

Vierailimme koko porukan kanssa Kulttuuritalo Valveessa.  Meitä kierrätti ja esitteli taloa ja sen toimintaa virastomestari Hannu Vornanen. Elokuvakoulun toimintaa meille esitteli tuottaja Tommi Nevala. Valve on osa Oulun kulttuuritointa. Se on keskittynyt lasten ja nuorten kulttuuriin. Valveessa toimii elokuvakoulu, sanataidekoulu ja Konstila (kädentaitoihin, arkkitehtuuriin ja muotoiluun keskittyvä koulutus). Valve tarjoaa tiloja kulttuuritekijöille, Valve järjestää festivaaleja ja tapahtumia. Valveessa on erilaisia lasten ja nuortenkulttuurin hankkeita ja projekteja.  Viime vuoden toimintakertomukseen pääsee tutustumaan osoitteessa http://www.kulttuurivalve.fi/tiedostot/Valve_toimintakertomus_2012_FINAL.pdf. Valveen sivut löytyvät osoitteesta http://www.kulttuurivalve.fi/sivu/fi/. Valveessa oli todella tekemisen meininkiä ja mielenkiintoista olisi ollut kuulla enemmän toiminnan käynnistämisestä silloin 90-luvun alussa, että kuinka monta burnouttia avainihmisillä on ollut ennen kuin toiminta pyörii noin hyvin. Kumpikaan meille toimintaa esitelleistä henkilöistä ei myöntänyt kuitenkaan sen kaltaista. On kuitenkin selvää, että näin hienosti toimivan kulttuurikeskittymän kehittäminen on vaatinut rutkasti työtä. Valve nimenä ei tarkoita mitään erityistä. Se on mainostoimiston nimikilpailun myötä tullut nimi ja vastapainona NUKU:lle, joka siis tarkoitti nuorten kulttuuria ja siinä erityisesti sanataidetta.

Tutustuminen herätti myös varmasti ajatuksia siitä, miten jatkossa voisi entistä enemmän hyödyntää perusopetuksen ja vapaan koulutuksen välistä yhteistyötä. Esimerkiksi Valveen elokuvapaja kiersi säännöllisesti Oulun alueen kunnissa ja tarjosi koulutusta sekä opettajille että oppilaille. Myös muuta konkreettista yhteistyötä oli vapaan sivistystyön ja perusopetuksen välillä. Miten sitä voisi lisätä Kainuussa?

Valveen kierroksella välittyi suuri tekemällä oppimisen ilo ja mahdollisuus tuoda esiin omaa taidetta ja osaamista. Koulutyön kannalta kiinnostava oli elokuvakoulu, jossa varsinkin dokumenttielokuvan tekemistä voisi kokeilla ihan suoraan omaan opetukseen. Valveelta saimme myös materiaalia omaan kouluun vietäväksi, musiikkivideoiden tekemisen ohje, jossa oli mukana myös cd-rom aiheesta, kiinnosti ainakin musiikinopettajaa. Pohdimme samalla dokumenttielokuvan yhdistämistämistä koulumme uuteen valinnaisaineeseen ja Valveella esilletulevan oppimisen ilon välittämistä myös kouluihin.

19.4 klo 9–14.30 Oulun yliopisto; Norssi

Olimme koko päivän Opettajakoulutuslaitoksen harjoittelukouluissa. Aamupäivän yläkoulussa ja iltapäivän alakoulussa. Oulun norssia esitteli historia lehtori ja didaktikkonakin toiminut Jari Honkanen. Harjoitustunnin seuraaminen herätti omat muistot harjoitteluajasta, mutta suurta pedagogista uudistusta tunti ei kyllä esitellyt. Toisaalta harjoittelijat olivat ihan harjoittelunsa alussa ja monenlainen jännitys kyllä kävi ilmi. Ajatuksia ja keskustelua tunnin seuraaminen ryhmässämme herätti paljonkin. Mielenkiintoista oli didaktiikan hienoinen muutos omista harjoitteluajoista.

Myös norssin 75 minuuttia pitkät oppitunnit tuntuivat aika pitkiltä näin toteutettuina.Pohdimme oppituntien pituuden merkitystä oppiaineen kohdalla ja huomasimme, että sillä oli sekä negatiivisia että positiivisia puolia.  Harjoitustunnin jälkeen Jari Honkanen esitteli meille oppimispelejä ja verkkopedagogiikan tarjoamia mahdollisuuksia opetuksen suunnitteluun. Tässä varmasti olisi paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa. Aika jäi vain kovin lyhyeksi, joten vähän pintaa raapaisimme. Honkanen on toimittanut meille materiaalia peleistä ja verkkopedagogiikasta ja hänen linkkiensä pohjalta olemme tilanneet ensimmäiset lautapelit Kerhokeskukselta koulullemme.

 

Lounaan jälkeen tutustuimme ala-asteen puolella UBIKO -hankkeeseen (UBIKO –School unit as an inspiring learning environment Oulu University Teacher Training School).  Ubiko-hankkeen kotisivut ovat: http://norssiportti.oulu.fi/index.php?7287. Ubikon ideana oli oppilaan oman itsesäätelyn opettaminen jo oppimisen alusta pitäen. Innostavan opetuksen menetelmät ja koko ympäristö joka myös materiaalien ja sisustuksen avulla tukee oppimisen iloa ja intoa oppia. Ubikosolu Norssin alakoulun puolella oli kyllä mykistävä ympäristö. Viiden luokan yhteinen työskentelytila ja muuntelun mahdollistavat kalusteet näyttivät upealta. Oppilaiden käytössä oli uusin teknologia, johon kuuluivat I-padit ja älytaulut. Seurasimme alakoululaisten työskentelyä ja perjantain myöhäisestä iltapäivästä huolimatta työskentely oli innokasta ja suureksi osaksi oppilaskeskeistä.  Kajaaninkin uutta koulurakennusta suunniteltaessa olisi hyvä huomioida myös sisustuksen ja tilasuunnittelun merkitys oppimiselle. Ubiko-solu on herättänyt suurta kiinnostusta, ja mekin olimme päivän neljännet vieraat.

 Kuva: Ubiko-hankkeen selkeät tavoitteet opetukseen olivat esillä myös luokissa.

 

Opetusluokissa sisustuksessa oli kiinnitetty huomiota akustiikkaan, joten kattoihin oli laitettu erityiset akustiset eristeet ja suurimmassa osassa luokkia lattialla oli kokolattiamatto. Tämän lisäksi erikoisuutena olivat jokaisen oppilaan pituuden mukaan säädeltävät pulpetit, joista sai koottua hyvinkin erilaisia oppimisryhmiä.  Myös värityksessä oli kiinnitetty huomiota ja sen avulla pyrittiin tehostamaan oppimista.

 

Ubiko-solussa oli mukana viisi alakoulun luokkaa, ja luokkien yksi seinä oli avattava. Luokkien väliseen tilaan oli rakennettu erilaisia oppimistiloja, kuten kuvassa näkyvä laiva, jonka keulassa oli säkkituolein varustettu oppimisalue. Myös laivan alla oli pieniä koloja, jonne oppilaat saivat mennä yksin tai parin kanssa opiskelemaan.

 

Ajatuksia matkasta

Kokonaisuutena Oulun reissu oli onnistunut ja herätti paljon ajatuksia. Varsinkin oppimisen itsesäätely jäi  aihealueena kiinnostamaan, näin yläkoulussa kun se tuntuu olevan välillä ihan hukassa monen kohdalla. Samoin elämyksellinen oppiminen sekä yhteistyö vapaan sivistystyön kanssa herätti ajatuksia.  

OPPIMISEN ILO: Pirjo A., Pilvi N. ja Merja S.

Erikat-ryhmän opintomatka Ouluun 18.4.–19.4.2013

Kävimme tutustumassa 550 oppilaan Kiiminkijoen kouluun, jossa toteutetaan yhteisöllistä opetusta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi opettajaa toimii työparina ja heillä on opetettavanaan kaksi luokkaa, jossa on n. 40–50 oppilasta. Koulussa toimii tällä hetkellä kaksi yhteisöllistä 1. luokkaa, yksi joustavan alkuopetuksen 1-2 luokka ja kaksi yhteisöllistä 2-luokkaa. Opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetusta tiimeittäin. Tiimeihin kuuluu kaksi luokanopettajaa, erityisopettaja ja koulunkäynnin ohjaaja. Tiimien toiminta on erilaista, mutta kaikilla on yhteisenä osana opetusta pesätunnit ja apilatunnit, joilla keskitytään erityisesti eriyttämiseen, toiminnallisuuteen ja oppimiseen pienemmissä ryhmissä. Opettajat olivat erittäin tyytyväisiä tiimeissä työskentelyyn, eivätkä halunneet palata enää perinteiseen työskentelymalliin. Oppilaiden ryhmittelyt olivat joustavia ja erilaisia eri oppiaineissa. Toisinaan jako tapahtui taitotason tai oppimistyylin mukaan ja toisinaan temperamentin mukaan.

Kävimme myös tutustumassa vuonna 2010 valmistuneeseen Ritaharjun yhtenäiskouluun. Tämä koulu toimii monitoimitalona, jossa on kirjasto ja nuorisotilat samoissa tiloissa. Oppilaita uudessa koulussa on tällä hetkellä yli 600. Ritaharjun koulussa toteutetaan myös yhteisöllisyyttä. Koulu on laatinut yhteisöllisyyden portaat, joita toteutetaan yläkouluun asti. Ritaharjun yhteisöllisyyden arvoperustana on itsensä, toisen ja koko yhteisön arvostaminen. Myös Ritaharjussa opettajat toimivat työpareina. Koulu on jaettu soluihin, joilla oli omat tiiminsä ja vastuuopettajat. Tilat olivat avarat ja valoisat ja ne on suunniteltu yhteisölliseen oppimiseen, esimerkiksi luokissa on avattavat ja suljettavat väliseinät. Ritaharjun koulu toimii Microsoftin yhteistyökouluna. Oppilailla on henkilökohtaiset kannettavat tietokoneet 3-luokalta lähtien. Vaikka koulu oli iso, tunnelma koulussa oli rauhallinen ja viihtyisä.

Tutustuimme myös Tervaväylän oppimis- ja ohjauskeskukseen. Tervaväylä toimii kahdessa paikassa Oulussa: Lohipadon ja Merikartanon yksiköissä. Oppilaat, jotka näissä keskuksissa ovat tai vierailevat, tarvitsevat erityistä tukea esimerkiksi kielellisten erityisvaikeuksien, kuurouden tai vaikean huonokuuloisuuden, liikuntavamman, neurologisten sairauksien tai autismiin liittyvien haasteiden takia. Merikartanon yksikössä ohjaava opettaja Raisa Sieppi esitteli koulun toimintatapoja. Lohipadon yksiköstä saimme uusimmat vinkit esteettömään kouluympäristöön. Merikartanosta ja Lohipadosta voi tilata ohjauskäyntejä, neuvontaa ja koulutusta Pohjois-Suomen kouluihin.

Erikat: Tuula, Eeva-Kaarina, Marja, Aila, Satu, Tarja ja Erika

JOPO-RYHMÄ OPINTOMATKALLA OULUSSA

Olipa hienoa päästä näkemään ja kuulemaan, miten JOPO-toiminta on Oulussa järjestetty! Onnistuimme ihan sattumalta valitsemaan tutustumiskohteiksi kaksi erilaista JOPO-luokkaa: Oulunsalon Pitkäkankaan koulun JOPO-luokan ja Kaakkurin koulun JOPO-luokan. Olimme tyytyväisiä tästä sattumasta, sillä Kainuussakin toimivat JOPO-luokat ovat eri paikkakunnalla erilaisia. Tätä työtä voi tehdä monella tavalla, se on hyvä juttu!

Meidät otettiin JOPO-luokissa oikein mukavasti vastaan. Kysymyksiin vastattiin ja keskustelua käytiin. Meitä kiinnostavia asioita olivat erityisesti resurssit ja vuosibudjetti, opettajan ja nuoriso-ohjaajan työaika ja työnjako, oppilasvalinta, työjaksot ja leirikoulut. Totesimme, että moni asia on meillä samalla tavalla kuin Oulussakin (niin onnistumisissa kuin haasteissakin). Iloksemme saimme matkaamme uusia ideoita, joita varmasti tulemme kokeilemaan. Ajatuksiin jäivät pyörimään erityisesti sähköinen työpäiväkirja, leirikoulujen valmistavan jakson merkitys ja leirikoulujen purkamisen tärkeys, sekä hyvät kokemukset kuraattorin ja nuoriso-ohjaajan roolista JOPO-toiminnassa.



Kuvat: JOPO-ryhmä tutustumassa Pitkäkankaan ja Kaakkurin koulujen JOPO-toimintaan (Miia Juntunen).

 

Tapasimme torstai-iltana seikkailuohjaaja Heikki Ojalan, joka kertoi meille omia kokemuksiaan nuoriso-ohjaajan työstä JOPO-luokassa. Keskustelu Heikin kanssa oli erittäin antoisa. Meille aukesi ihan uudella tavalla opettajan ja nuoriso-ohjaajan työnjako sekä toiminnallisuuden toteuttaminen JOPO-luokassa. Olimme jokseenkin ”positiivisesti haavi auki” tapaamisen jälkeen. Ja mikä mukavaa – saimme Heikin kanssa alulle koulutuksen suunnittelun. Toivon mukaan jotakin seikkailukasvatukseen liittyvää ensi syksynä Vaalan suunnalla…

Piipahdimme vielä tutustumassa nuorten matalan kynnyksen palveluja tarjoavaan Byströmin taloon. Talon toimintaidea on loistava: saman katon alta löytyy eri alojen ihmiset, eikä nuoren tarvitse kulkea osoitteesta toiseen tai luukulta toiselle. Tällainen talo tarvittaisiin jokaiselle paikkakunnalle.

Tapaamme JOPO-ryhmän kanssa toukokuussa Suomussalmella. Päätimme pureskella reissun antia ja tarkistaa omissa JOPO-luokissamme, miten jaamme työtä opettajan ja nuoriso-ohjaajan kesken. Näitä keskusteluja odotellen!

Sosiaalinen media yhteistyön ja opetuksen tukena 5.4.2013

Kainuun osaajat III-hanke järjesti perjantaina 5.4.2013 luennon, jonka aiheena oli sosiaalinen media yhteistyön ja opetuksen tukena. Kouluttajaksi olimme saaneet Harto Pöngän, joka on aiheen rautainen asiantuntija.

 

Kuva luennon verkkoympäristöstä

Koulutuksessa käytiin läpi aiheeseen liittyvää teoriaa ja testattiin käytännössä muutamia palveluita. Osa koulutukseen osallistujista oli etäyhteyden päässä ja osa Kajaanissa paikan päällä. Oli mielenkiintoista seurata, miten hyvin kommunikointi toimi. Jatkosas meidän täällä AIKOPA:ssa täytyy tehdä töitä, jotta kaikkiin koulutuksiin olisi mahdollista osallistua etäyhteyden kautta.

Jatkamme koulutusta kahdella kokonaan etäyhteyden kautta toteutettavalla harjoituksella. Odotamme innolla, mitä tuleman pitää!

Harton esityksen diat löydät täältä http://www.slideshare.net/hponka ja hänen bloginsa taas osoitteesta http://harto.wordpress.com/

VM