Kieli Kuuluu Kaikille -ryhmä Oulussa

Kestävän Kehityksen Keskus Oulussa on paikka, jossa ei mietitä esteitä tekemiselle, vaan tehdään! Esimerkiksi täällä lajitellaan jätepaperia kukkakauppiaille myytäväksi ja ostetaan kaupungin omistamista metsistä puita ja pilkotaan ne polttopuiksi ja myydään kaupunkilaisille.

http://kestavankehityksenkeskus.net/

 

Kiitos Tatu Raitalalle mieleenpainuvasta esittelystä!

Kuva: Projektipäällikkö Tatu Raitala antoi esittelykierroksen päätteeksi meille lukemista kotimatkalle.

  

Monikulttuurikeskus Villa Victorissa ja sen yhteydessä olevassa Ystävyystalossa kuulimme talon toiminnasta ja naisten koulusta.

www.ouka.fi/oulu/villavictor
www.oulunsetlementti.fi/monikulttuurinentoiminta/ystavyystalo/tietoa-ystavyystalosta/
 

Täällä me vierailijat oivalsimme, miten laaja verkostoituminen vuosien varrella antaa voimaa yhteistyöhön!

 

Kuva: Monikulttuurisen työn koordinaattori Shahnaz Mikkonen ja projektikoordinaattori Maija Ranta.

Saimme opintomatkamme aikana myös koulutusta Raimo Salolta suomi toisena kielenä -oppimäärän arviointiin ja tutustuimme Oulun Aikuiskoulutuskeskus OAKK:n kotokoulutuksiin.

Ryhmän jäsenet: Rea, Soili, Terhi ja Sanna

VITAKSET-ryhmä kulttuuripolulla Rovaniemellä

Aikainen aamuherätys, Kajaanissa ollaan bussissa ennen viittä ja tiukka ohjelma edessä. Mitähän näistä päivistä tulee…

Torstai 18.4.2013

ARKTIKUM

Ensimmäinen käyntikohde oli Arktikum, jonne lähdimme suoraan linja-autosta. Matkalla ohitimme punaisen hirsitalon, ainoa oikeasti vanhan näköinen. Kävi ilmi, että se oli muualta siirretty – Rovaniemen palon jälkeen kun ei mitään juuri ollut jäänyt jäljelle. Aamukahvi nautittiin kahvilassa, jonka sisustuksena olivat divaanit ja vuodekatokset – erikoinen valinta ja tunnelma kuin Liisa Ihmemaassa – elokuvassa.  Hiukan hortoilimme ja harjoitimme kartanlukua hiljaisen Rovaniemen kaduilla, mutta lopulta löytyi oikea polku. Tuo sana ”polku” pulpahteli esiin kaksi päivää jokaisessa paikassa eri tilanteissa, eri ihmisiltä. Sana kuvaa hyvin oppimista: kapea väylä, kiemurtelee, kääntyilee, palailee takaisin, välillä selkeä, välillä katoava. Voit oikaista tai kiertää pidemmin, tehdä omaa polkua. Se vie johonkin – joko takaisin tai eteenpäin.

Arkkikumissa meidät otti vastaan Ulla Vatanen, innostunut nuori nainen, joka selvitti perusteellisesti ja tehokkaasti talon historiaa ja käytänteitä. Mieleen jäi Aallon näyttely, jossa oli mielenkiintoista lukea käyttäjien kokemuksia ja kommentteja talojen, tilojen, huonekalujen ja valaisinten toiminnasta. Näköjään kaikki kaunis ei aina toimi arjessa. (Matkan varrelta jäi myös mieleen kommentti: ”Ei kaupunki arvosta kulttuuria. Aallon rakennukset mätänevät paikoilleen.”)  Näyttelyn yhteydessä löytyi taideprojekti Rovaniemen arkkitehtuurista: koululaiset ja lukiolaiset olivat valmistaneet asemakaavan ja siihen talot routaeristelevyistä. Työ oli vaikuttava ja hiljentävä, arjen kauneutta. Väriä töihin ei kaipaa, se syö muodon noilta hienoilta töiltä.

Varsinainen kohteemme oli kuitenkin oppimispolut ja niihin tutustuminen. Löysimme itsemme pienestä luokkahuoneesta, jossa oli keskellä pöytiä ryhmässä ja viehättävät poronnahalla päällystetyt tuolit, ei kuvia tai muita virikkeitä, vain yksinäinen kaappi nurkassa. Mutta mikä sisältö siinä olikaan! Ulla oli nostanut esiin erilaisia oppimispaketteja ohjeineen ja saimme katsoa, koskettaa ja kokea.

1. Pleksin alla oli suojattuna erilaisia tavaroita ja toisella alustalla suojaamattomana sama asia. Omin silmin näki, mitä kosketus ja kulutus saa aikaan tavaralle – oli se sitten oravannahka, vanha Aku Ankka tai lautanen. Pohdintaa siitä, miksi suojataan, miksi tavara valitaan museoon, mitä ikä tekee tavaroille ja materiaaleille (kosketus, kosteus, valo jne.) Vaikuttavan yksinkertainen ajatus ja toteutus.

2. Pöydällä oli esillä laukkuja (matkalaukku, reppu, kangaskassi jne.) eri vuosikymmeniltä kyseisen aikakauden tavaroita sisällään. Huomasin, että minulla on samanlainen matkalaukku sängyn alla! Sinne sisälle eri aikakausien vaatetusta, tekstiilejä, kankaita, käsityötarvikkeita… Ajatus ainakin lensi katsellessa.

3. Yhdessä pakkaus sisälsi erilaisia soittimia, joilla ryhmä sai luoda esim. oman pienen sävellyksen. Karhun mörinä soittimesta oli vaikuttava, mutta en itse nähnyt sovellusta käsityöhön.

4. Suurennuslasin avulla tutkittiin poikkileikattua puuta, laskettiin vuosirenkaita ja pohdittiin mikä on aiheuttanut vahingon kasvussa. Oliko syynä tulipalo, hyönteiset tai muu? Suurennuslasia voisi käyttää kankaan sidoksen tutkimiseen ja mikroskoopilla kuitujen poikkileikkausta ja tunnistusta. Nyt tosin on jo tietokoneeseen liitettäviä kameroita, joilla saa aikaan kohtuullisen suurennoksen, mutta ei niin hyvää kuin mikroskoopilla.  Polttokokeita olen myös käyttänyt: tuoksu, palamisjätteen tuntu eli miksi jää mitä jää – viimeistysaineet, öljy tekstiileissä jne.

5. Keraaminen rikottu ruukku, jota sai tutkia ja piirtää paperille ehjäksi. Hyvä työ hahmottamisen harjoitteluun, mutta ei ehkä sovellettavissa itselle.

6. Yksi hauskimpia ja monipuolisempia oppimistehtävistä oli työliivi, jossa oli tehtäväkortteja taskuissa, tunnustelupusseja, taskulamppuja, joiden avulla etsittiin museossa kohteita. Tunnustelupusseissa oli eri materiaaleja, voisiko olla materiaaleja, joista tehdään kankaita? Hamppu, pellava, silkki, villa… Huh!

7. Kauniisti työstettyjä tehtäväkortteja kuvineen, mutta tuntui kovin kuivalta ja ennen nähdyltä muiden rinnalla. Tässä vaiheessa ei jaksanut enää ajatella, joten onneksi kaikki tämä tieto löytyy netistä.

Oppimispolut ovat olleet käytössä alkuun paljonkin, mutta nyt kävijämäärät ovat vähentyneet. Pohdittiin eivätkö opettajat tiedä mahdollisuudesta vai pitäisikö mainontaa lisätä. Museossa ei ole museolehtoria, joten koko Oppimispolku – kokonaisuus on toteutettu hankerahoituksella. Suunnittelijoina ja tekijöinä oli kaksi henkilöä: opettaja, jolla on hallussa pedagogiikka sekä museoalan opiskelija.

KORUNDI

Pää oli jo täynnä, mutta seuraava kohde odotti, joten suunnistimme Korundiin läpi keskustan. Löysimme punaisen tiilirakennuksen, joka oli entinen linja-autovarikko. Rakennus oli jotakuinkin ainoa, joka selvisi Rovaniemen palosta ja sen korjauksiin on kerätty tiiliä kaikista tuhoutuneista rakennuksista. Kaunis ajatus ja kestävän kehityksen oivallinen esimerkki.

Meidät otti vastaan Kaija Kähkönen, joka toimii museolehtorina. Alun perin hän oli kuvataideopettaja, joka opiskeli lisää ja omien sanojensa mukaan ”joutui” museoalalle. Loistava kertoja, joka maalaa silmien eteen menneen nykyiseksi. Kertomus siitä, että hänen veljensä nuorena harjoittelijana vei junalla kokoelman hankkimiseksi tehdyn hakemuksen Helsinkiin Wihuri -säätiöön postilakon vuoksi ja tuli samoin tein takaisin, suorastaan sulatti sydämen. Kaija esitteli meille tapoja opettaa ja tehdä taidekasvatusta – esim. työpajoissa toteutetaan tutkittua kohdetta/asiaa käytännössä. Näyttelyissä olivat käytössä mm. suuret arpakuutiot, joita heittämällä edetään teokselta toiselle noppaluvun mukaan ja toteutetaan tehtäviä ohjeiden mukaan. Pienemmille kävijöille oli käytössä hauskat ”jäälautat”, joiden päällä seilattiin teokselta toiselle kuulemaan ja katsomaan. Lisäksi Kaija istuttaa yleensä lapset pienille tyynyille (rauha), joissa toisella puolella on eri värit väriympyrää varten. Tämä kuulosti oikeasti hienolta! Kukahan tekisi itselle moiset tyynyt…

Kävijöitä Korundissa on paljon, peruskoulun kaikki luokka-asteet sekä ammatilliset oppilaitokset hyödyntävät hyvin työpajat ja näyttelyt. Lukiolaiset puuttuvat, eikä selkeää syytä asiaan keksitty.

Käytävältä löytyi hauskuutta, Lappsetin peli, jossa hypittiin ruudusta toiseen ja valittiin ruutuja vastauksen mukaan. Pelissä opetettiin eri taidemuotoja: musiikki – tunnista soitin, kuvataide – mikä pala kuuluu teokseen, värioppi – miten värit sekoittuvat jne. Tämä oli tosiaan nykyaikaa, tuli mieleen kaikki Wiit ym. liikkumispelit.

Saimme myös tutustua Korundin digitaaliseen näyttelyyn, jossa 5-vuotisen rahoituksen turvin on kuvattu kaikki näyttelytyöt ja laitettu nettiin kaikille katsottavaksi. Ja mikä parasta – niitä saa ja pitää käyttää opetuksessa täysin ilmaiseksi. Alussa töitä Korundissa on ollut 500, nyt 3000 ja kaikki on digitoitu… Lisäksi Wihuri -säätiö ostaa teoksia koko ajan lisää museolle.

Näyttelyn ”helmistä” otin joitain kuvia: silityspöytä, jossa kankaan muodosti silitetty ja ryppyinen kuparikangas, puut roikkumassa juuret taivasta kohti (tunne juuresi, kurota tähtiin – ajatus nousi mieleen), eskimopuku pienistä helmistä ilman käsiaukkoja (kauniiseen kahlehdittu), hiljainen koivumetsä ja kuvat kartoista, joissa esitettiin mitä kaivosvaltaukset tekevät luonnolle (mustalla tahritut alueet).

Samassa pihapiirissä Korundin kanssa sijaitsee konserttitalo ja yhteistyötä tehdään tiiviisti. Kävimme illalla katsomassa lastenkonsertin, jossa musiikki, draama, tanssi ja käsityö loivat hienon ja vaikuttavan kokonaisuuden. Tanssiva kirahvi ja apina kuljettivat musiikin tarinaa, pelkällä naamion vaihdolla hahmo muuntui toiseksi. Kaunis kirahvi oli tosin pelottava hahmo pienimmille katsojille. Hahmo oli viehkeä liikkeineen, mutta sininen väri synkkä ja kylmä eikä tukenut hahmon lempeyttä tarinassa. Apinan irvistys puolestaan oli kuin suoraan Afrikan pimeistä metsistä, kirkas pinkki väri vähän lievensi vaikutelmaa, mutta minusta tämä hahmo väristä huolimatta oli pelottava ja vastenmielinen. Tanssijan liikkeet olivat loistavia ja toivat erinomaisesti esiin eri hahmojen luonteen.

Taas erilaisia polkuja ja tapoja toteuttaa taidekasvatusta!

 

 

 

Perjantai 19.4.2013

Tässä vaiheessa oli jo pää täysi uusia ajatuksia, mutta sovittuja tapaamisia oli vielä kaksi ja yksi muu kohde, joten uusia haasteita päin.

TAIKALAMPPU

Rovaniemen kaupungintalolla meidät otti vastaan Sirkka Pasma, joka toimii koordinaattorina Taikalamppu -projektissa. Tapasimme jälleen yhden asiastaan innostuneen ja asiantuntevan ihmisen, joka sai syttymään taidekasvatuksen mahdollisuuksista. Aikaa tapaamiseen oli aivan liian vähän, mutta onneksi netistä löytyy runsaasti tietoa ja aineistoa osoitteesta www.taikalamppu.fi. Taikalamppuun kuuluu 11 toimijaa yhteensä, Lapissa 5 Lapin kuntaa sekä saamelaiskäräjät. Projekti on toteutettu 4-vuotisella rahoituksella, joka on loppumassa ja jatko on epävarma.

Työpajatoimintaa pidetään ympäri kaupunkia eri toimipisteissä, joten niihin emme päässeet tutustumaan. Toiminnassa on pidetty mm. päiväkotien henkilöstölle täydennyskoulutusta taidekasvatuksessa ja Rovaniemen koulutoimen opetussuunnitelmaan on tekeillä kulttuuriopetussuunnitelma, jonka pitäisi valmistua syksyllä 2013. Saimme tietoa myös Tornion kulttuuriopetussuunnitelmasta, joka löytyy Tornion kaupungin sivuilta.

Miksi Taikalamppu sitten luotiin? Vastauksena kysymykseen: 1) taataan tasa-arvo ja yhdenmukaisuus kulttuuriopetuksessa, 2) että kukaan ei pääse ulos perusopetuksesta ilman kulttuurikäyntiä/opetusta, 3) tutkitaan miten eri taidekasvatus voidaan yhdistää eri oppiaineisiin. Tämähän on suoraan sitä asiaa, jota ryhmässämme pohdimme!

Kirjaston kanssa Taikalamppu tekee tiivistä yhteistyötä mm. Annikki Setälän saduista. Päiväkodeille on valmistettu opetuspaketti esiopetuksen käyttöön ja päiväkodeissa kiertää pienoisnäyttely, jonka ohella ensin annetaan koulutusta henkilökunnalle täydennyskoulutuksena tekniikoista ja ohjeistetaan näyttelyn hyödyntämisestä opetuksessa. Lisäksi tarjotaan kouluille esityksiä, teatteria ja konsertteja. Tavoitteena olisi saada kouluille kulttuurivastaava/kulttuurikummi, jonka kautta tarjontaa voidaan markkinoida. Lisänä on vielä nykysirkus – opintoja kouluille ja ammattiopiston opiskelijoille. Kansalaisopiston puolelta toiminnassa on mukana Liisa Kivimäki.

Jotta kysyntään voidaan vastata, tehdään kyselyjä nuorille kiinnostuksen kohteista. Kyselyt toteutetaan koulujen avulla, eri tilaisuuksissa, paperilla ja haastattelemalla nuoria. Saatujen tietojen mukaan järjestetään työpajoja ja kursseja eli vastataan heti kysyntään. Uutena alueena on elokuvan teko, jossa tarjotaan tukihenkilö avuksi kouluille ohjaamaan toimintaa ja auttamaan teknisessä toteutuksessa. Näin opettajan ei itse tarvitse osata kaikkea. Mikä helpotus…

Toiminta on laajaa ja yhteistyötahoja paljon. Huomattavaa on, että Kainuu puuttuu Taikalampun kartalta.

 

PILKE

Metsäkeskus Pilke Arktikumin vierellä vie meidän polkumme takaisin alkupisteeseen. Välimatkaa rakennuksilla on vain 8 metriä. Ulospäin synkän rakennuksen sisältä löytyy yllättäen valoisa, avara tila, jossa kaikki on avointa toimistohuoneiden lasiseiniä myöten. Mikä valo ja tilan tuntu ja kaunista puurakentamista! Meillä ei ollut sovittua tapaamista, mutta aina aktiivinen jäsenemme ryhtyi puheisiin infon henkilökunnan kanssa ja pian huomasimme kulkevamme pätevän, asiantuntevan ja innokkaan oppaan perässä pitkin taloa.

Saimme kuulla rakennuksesta, sen toiminnasta ja näyttelyiden sisällöstä. Täällä eri oppimisen polut olivat toteutettu perinteisemmin ja hyödynnetty paljon tekniikkaa mm. näyttöruutujen ja ”ampumispelien” muodossa. Osa toimi ihan hyvin ja ainakin paikalla olleet nuoret hyödynsivät ammuntaa ja karaoke -pelejä ihan innolla. Käsityöihmisenä odotin eniten ryijyjä, joita oli toteutettu mikrobiologian kuvista enkä pettynyt odotuksiini. Mieleen tulivat kyllä hiukan luukkukuva-tekniikalla toteutettu suunnittelu, mutta tekstit antoivat runsaasti lisätietoa asiasta.

Tässä vaiheessa oli havaittavissa jo hiukan taisteluväsymystä ja vielä yksi kohde oli käymättä, joten paneutuminen eri tehtäväpisteisiin ei varmaan ollut enää niin perusteellista kuin aiemmin.

 

OTTOBRE

Pienen harhailun jälkeen kurvasimme vanhan, kauniin kivirakenteisen koulun pihaan. Summerin takaa pääsimme rakennukseen, jossa sijaitsi Ottobre-lehden toimitus ja toisessa kerroksessa kangasmyymälä. Voi veljet, luulin tietäväni lehdestä jotain, mutta enpä tiennytkään! Päätoimittaja ja lehden perustaja Tuula Hepola otti meidät vastaan ja sen jälkeen en olisi malttanut enää mennä myymälään, niin mielenkiintoista asiaa tuli liukuhihnalta! Koulutukseltaan Hepola on artesaani, artenomi ja lisäksi hänellä on mediaopintoja. Kaikki tämä ”neljän nahkaisen väitöskirjan” ohella.  Työuransa hän aloitti Muoti-Muksut -lehdessä, josta sopimus sanottiin irti, koska haluttiin sisältöä ”halvemmalla ja lisää höttöä” lukijoille. Tähän Tuula ei lähtenyt mukaan ja syntyi Ottobre-lehti.  Siis suomalainen lehti Suomessa, joka julkaistaan nykyisin 7 eri kielellä ympäri maailmaa! Ja minä kun luulin, että kyseessä on käännösversio jostain eurooppalaisesta lehdestä…

Lehden idea on mykistyttävän suoraluontoinen, tavallinen ja kuitenkin huikea visio: laatua, laatua, laatua. Hepola suunnittelee, kaavoittaa ja sarjoo mallit itse. Mallit ommellaan paikan päällä, toimitus ja ompelimo ovat yhtä suurta kokonaisuutta, missä mikään ei ole piilossa tai peitossa. Lehden kuvaukset tehdään ympäri Rovaniemeä ja malleina toimivat ihan tavalliset kansalaiset eikä ammattimallit.  Lehden lapsikuvauksiin löytyy Rovaniemeltä kuulemma helposti lapsia eri kansalaisuuksista maahanmuuton vuoksi.  Kankaat tuotetaan enimmäkseen Saksasta tai yleensä Keski-Euroopasta, mitään ”hikipaja” -tuotteita ei käytetä. Paperia myöten lehti panostaa laatuun, se ei ole tarkoitettu hävitettäväksi, vaan säilytettäväksi kuten kirjat. Mallit ovat käyttötuotteita, eivät ylellisyyttä ja tämä erityisesti vetoaa lukijoihin. Asiakkaiden pyyntöihin ja toiveisiin vastataan mahdollisimman hyvin, tästä esimerkkinä lisäpainos vuoden 2009 lehdestä.

Kokonaisuutena pieni ja tehokas yksikkö, jossa Tuula ei laske tuntejaan, koska ”kaikki on niin helppoa ja hauskaa”. Kaikki laajentuminen on pehmeää ja tehdään vain kysynnän mukaan. Nykyisin myös mies on jäänyt yritykseen töihin ja jättänyt asianajan työnsä, koska nauttii lehden tekemisestä.

Laatu näkyy myös käännöstyössä, joka tehdään työpareissa: kääntäjiä on kaksi, toinen tekstiilialan ammattilainen (opettaja tms.) tai edistynyt harrastaja ja toinen kielen ammattikääntäjä. Lisäksi teksti pidetään yksinkertaisena ja helppona, jotta ymmärrettävyys säilyy ja toteuttajan ei tarvitse olla ammattilainen osatakseen toimia ohjeiden mukaan.

Vielä yläkertaan myymälään, vaikka emme olisi halunneet lähteä mielenkiintoisen keskustelun takia pois. Ja myymälä – kolme huonetta, kaikki melkein lattiasta kattoon saakka täynnä kankaita siisteissä pinoissa, tarvikkeita, lehtiä, lankoja ja aikaa vain 20 minuuttia! Epätodellinen hetki ja epätodelliset hinnat! Edullista, laadukasta ja valtavasti vaihtoehtoja! Kangas kainalossa lähdin kuitenkin pois ja pyhästi päätin palata paikalle.

 

Opintomatkan antia – pää on aivan ylitsepursuavan täysi kaikesta kuullusta ja nähdystä, eri poluista oppia ja tehdä asioita. Mutta yksi ajatus nousi ylitse muiden: kulttuuriopetuksen opetussuunnitelma on saatava myös Kainuuseen!

Opintomatkalla mukana olivat VITAKSET-ryhmän Heli Karppinen, Kaisa Toivonen ja Marja-Liisa Väisänen.

Huhtikuussa 2013

Heli Karppinen, VITAKSEN jäsen ja ryhmän vetäjä

Samanaikaisopettajuuden ilosanomaa Rovaniemeltä

Niin oli aikainen herätys ja pitkä matka, vaan mahtava reissu kaiken kaikkiaan! Hienoa oli päästä tutustumaan kahteen kouluun, samanaikaisopetukseen ja mainioihin työyhteisöihin. SaTo-ryhmämme oli hyvin edustettuna reissulla, Kuhmon Anu ainoastaan ei päässyt matkaan. Yksi matkan tärkeimmistä anneista toteutuikin matkalla hienosti – samasta asiasta tiedonjanoiset saivat tutustumisien jälkeen rauhassa keskustella näkemästään ja kokemastaan.

Rovaniemen Norssilla
Elina ja Hanna olivat matkanneet Rovaniemelle jo keskiviikkoiltana, joten olivat torstaina jo aamuvarhain virkeinä Norssilla (Rovaniemen yliopiston harjoittelukoulu). Kun loppuporukkamme saapui koululle, pääsimme heti seuraamaan kahden oppitunnin verran samanaikaisopetusta eri muodoissaan. Ehdimme keskustella opettajien kanssa tuntien päätteeksi ja saimme heiltä arvokkaita vinkkejä. Kiinnitimme huomiota opettajien mahdollisuuteen heti tunnin jälkeen jakaa näkemyksiään oppilaista ja oppitunnin sujumisesta. Norssilla samanaikaisopetus on luokan-, aineen- ja erityisopettajien työmuotona jatkuvassa käytössä, ja opettajaopiskelijoita ohjataan harjoitteluissa myös kokeilemaan tätä toimintamallia.
 
Tuntien seuraamisen jälkeen kävimme mielenkiintoisen keskustelun laaja-alaisen erityisopettajan Anna-Maija Paanasen ja Monitoimijuus koulussa -projektin vetäjän Henna-Riikka Kankaan kanssa. Vakuutuimme heidän kokemuksistaan samanaikaisopettajuudesta ja saimme konkreettisia vinkkejä oman työmme suunnitteluun.

Nivavaaran koululla

Perjantaina tutustuimme Nivavaaran kouluun, joka viettää keväällä 20. vuosijuhlaansa. Nivavaaran koulussa annetaan opetusta yleisopetuksen vuosiluokilla 1–6 sekä erityisopetuksen pienryhmissä vuosiluokilla 1–10. Koulu on rakennettu vastaamaan uuden asutusalueen tarpeisiin, ja siellä on n. 330 oppilasta, jotka kaikki asuvat alle 5 km:n koulumatkan päässä. Tässäkin koulussa samanaikaisopetus on saanut vankan jalansijan. Seurasimme alkuopetuksen puolella mm. matematiikan ja kuvataiteen tunteja. Keskusteluissa opettajien kanssa saimme edelleen kuulla, että opettajat kokivat, samanaikaisopettamisen erityisen hienouden piilevän sen antamassa mahdollisuudessa varhaiseen puuttumiseen, tuen antamiseen kotiluokassa, arvioinnin monipuolistamisessa ja erityisesti kollegiaalisessa jakamisessa. Paluuta vanhaan ei ole.

 

Yhteinen erityishuomio molempien koulujen opettajilta oli se, että aika, jonka kaksi opettajaa käyttää kollegiaalisessa yhteistyössä suunnitellen ja toteuttaen, on pois mm. oppilashuollollisista palavereista. Yhteistyö opettajien välillä oli upeaa katsottavaa, ja varmasti osaltaan vaikuttaa koko työyhteisön henkeen. Molemmissa kouluissa, joissa vierailimme, henki huokui lämpöisenä, letkeänä ja herttaisen huumorintäyteisenä. Sama henki puolestaan välittyi aikuisista lapsiin.

Upea reissu! Valaistuimme monen asian suhteen ja pyrimme kaikin mahdollisin keinoin tuomaan ilosanomaamme Kainuun kouluihin. Kiitos tästä mahdollisuudesta.

Kevätterveisin, SaTo (Elina, Ella, Hanna, Kati ja Kati)

OPPIMISEN ILO -ryhmä opintomatkalla Oulussa

18.4 klo 10.15–11.45 Oulu-opisto

Oulu-opisto on Oulun kaupungin omistama ja ylläpitämä yleissivistävä aikuisoppilaitos, jossa voivat myös lapset ja nuoret opiskella ja harrastaa. Opisto on osa opetustointa ja opetuslautakunnan alainen. Opetuslautakunta hyväksyy vuosittain opetussuunnitelman ja talousarvion. Oulu-opisto sijaitsee Pohjankartano-monitoimitalossa, jossa toimii myös musiikkiin suuntautunut peruskoulu. Peruskoulun oppilaista puolet on musiikkiluokkalaisia. Myös Madetojan musiikkilukio sijaitsee samassa rakennuksessa.

Pirjo tapasi Oulu-opistossa Musiikin päätoimisen opettaja Sirpa Tekoniemen. Hän esitteli opistoa ja vaihdoimme ajatuksia omista opistoistamme. Puhumista riitti, koska olen itse musiikin päätoiminen opettaja Kaukametsän opistosta. Oulu-opistossa on kuntaliitosten myötä  4 päätoimista musiikinopettajaa, näistä kaksi on Oulussa ja kaksi Ylikiimingissä. Oulussa olevilla musiikinopettajilla on molemmilla hallinnoitavana 26 kurssia ja noin 2000 tuntia vuodessa. Ylikiimingissä olevilla musiikinopettajilla on 2400-6500 hallinnoitavaa tuntia. Vertailun vuoksi itselläni Kaukametsän opistossa on n 4500 hallinnoitavaa tuntia (sisältää myös avoimen yliopiston ja sanataiteen), kurssien lukumäärä tänä vuonna musiikissa Kaukametsän opistossa on 38. Oulu-opistossa musiikin päätoimiset opettajat keskittyvät vain musiikin kenttään. Heillä ei ole muilta alueilta hallinnoitavia kursseja. Oulu-opisto muuttuu syksystä 2014 virallisesti seutuopistoksi. Tämä on aiheuttanut paljon hallinnollisia kehittämistarpeita, joihin paraillaan etsitään ratkaisuja. Taustastani johtuen keskityimme Oulu-opiston esittelyssä vain musiikin kentän läpikäyntiin, mikä auttoi saamaan perspektiiviä omaan työhön. Selkeitä kehittämisajatuksiakin nousi tästä vierailusta.

18.4. klo 10.30–12.00 Pohjois-Pohjanmaan museo

Pilvi ja Merja vierailivat Pohjois-Pohjanmaan museolla. Museo on huomioinut kouluyhteistyön monella tavoin. Opettajien vierailut ovat ilmaisia ja museolta on mahdollisuus pyytää opastusta. Museon nettisivuilta löytyy myös valmiit tehtävät kouluvierailuihin niin ala- kuin yläkoulunkin puolelle. Varsinkin vanhan Oulun pienoismalli ja eri vuosikymmeniin sisustetut huoneet herättivät monia ideoita elämykselliseen oppimiseen. Alakerran Koiramäki oli ihastuttava ja kuulokkeista tulevat tarinat avasivat hyvin vanhan ajan suomalaisuutta.  Pohdimme mahdollisuutta yhdistää oppiaineita (historia ja kuvaamataito tai kotitalous) oppimisen elävöittämiseksi.   Museopedagogiikka kiinnostaisi enemmänkin ja myös Kajaanissa museoyhteistyötä voisi miettiä uusin tavoin perinteisten koululaisvierailujen lisäksi. Museolta mukaan tarttui vanhan ajan postipelejä kouluun vietäväksi. Oulun museon kotisivut ovat: http://www.ouka.fi/oulu/ppm.

18.4 klo 14–16 Kulttuurikeskus Valve

Vierailimme koko porukan kanssa Kulttuuritalo Valveessa.  Meitä kierrätti ja esitteli taloa ja sen toimintaa virastomestari Hannu Vornanen. Elokuvakoulun toimintaa meille esitteli tuottaja Tommi Nevala. Valve on osa Oulun kulttuuritointa. Se on keskittynyt lasten ja nuorten kulttuuriin. Valveessa toimii elokuvakoulu, sanataidekoulu ja Konstila (kädentaitoihin, arkkitehtuuriin ja muotoiluun keskittyvä koulutus). Valve tarjoaa tiloja kulttuuritekijöille, Valve järjestää festivaaleja ja tapahtumia. Valveessa on erilaisia lasten ja nuortenkulttuurin hankkeita ja projekteja.  Viime vuoden toimintakertomukseen pääsee tutustumaan osoitteessa http://www.kulttuurivalve.fi/tiedostot/Valve_toimintakertomus_2012_FINAL.pdf. Valveen sivut löytyvät osoitteesta http://www.kulttuurivalve.fi/sivu/fi/. Valveessa oli todella tekemisen meininkiä ja mielenkiintoista olisi ollut kuulla enemmän toiminnan käynnistämisestä silloin 90-luvun alussa, että kuinka monta burnouttia avainihmisillä on ollut ennen kuin toiminta pyörii noin hyvin. Kumpikaan meille toimintaa esitelleistä henkilöistä ei myöntänyt kuitenkaan sen kaltaista. On kuitenkin selvää, että näin hienosti toimivan kulttuurikeskittymän kehittäminen on vaatinut rutkasti työtä. Valve nimenä ei tarkoita mitään erityistä. Se on mainostoimiston nimikilpailun myötä tullut nimi ja vastapainona NUKU:lle, joka siis tarkoitti nuorten kulttuuria ja siinä erityisesti sanataidetta.

Tutustuminen herätti myös varmasti ajatuksia siitä, miten jatkossa voisi entistä enemmän hyödyntää perusopetuksen ja vapaan koulutuksen välistä yhteistyötä. Esimerkiksi Valveen elokuvapaja kiersi säännöllisesti Oulun alueen kunnissa ja tarjosi koulutusta sekä opettajille että oppilaille. Myös muuta konkreettista yhteistyötä oli vapaan sivistystyön ja perusopetuksen välillä. Miten sitä voisi lisätä Kainuussa?

Valveen kierroksella välittyi suuri tekemällä oppimisen ilo ja mahdollisuus tuoda esiin omaa taidetta ja osaamista. Koulutyön kannalta kiinnostava oli elokuvakoulu, jossa varsinkin dokumenttielokuvan tekemistä voisi kokeilla ihan suoraan omaan opetukseen. Valveelta saimme myös materiaalia omaan kouluun vietäväksi, musiikkivideoiden tekemisen ohje, jossa oli mukana myös cd-rom aiheesta, kiinnosti ainakin musiikinopettajaa. Pohdimme samalla dokumenttielokuvan yhdistämistämistä koulumme uuteen valinnaisaineeseen ja Valveella esilletulevan oppimisen ilon välittämistä myös kouluihin.

19.4 klo 9–14.30 Oulun yliopisto; Norssi

Olimme koko päivän Opettajakoulutuslaitoksen harjoittelukouluissa. Aamupäivän yläkoulussa ja iltapäivän alakoulussa. Oulun norssia esitteli historia lehtori ja didaktikkonakin toiminut Jari Honkanen. Harjoitustunnin seuraaminen herätti omat muistot harjoitteluajasta, mutta suurta pedagogista uudistusta tunti ei kyllä esitellyt. Toisaalta harjoittelijat olivat ihan harjoittelunsa alussa ja monenlainen jännitys kyllä kävi ilmi. Ajatuksia ja keskustelua tunnin seuraaminen ryhmässämme herätti paljonkin. Mielenkiintoista oli didaktiikan hienoinen muutos omista harjoitteluajoista.

Myös norssin 75 minuuttia pitkät oppitunnit tuntuivat aika pitkiltä näin toteutettuina.Pohdimme oppituntien pituuden merkitystä oppiaineen kohdalla ja huomasimme, että sillä oli sekä negatiivisia että positiivisia puolia.  Harjoitustunnin jälkeen Jari Honkanen esitteli meille oppimispelejä ja verkkopedagogiikan tarjoamia mahdollisuuksia opetuksen suunnitteluun. Tässä varmasti olisi paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa. Aika jäi vain kovin lyhyeksi, joten vähän pintaa raapaisimme. Honkanen on toimittanut meille materiaalia peleistä ja verkkopedagogiikasta ja hänen linkkiensä pohjalta olemme tilanneet ensimmäiset lautapelit Kerhokeskukselta koulullemme.

 

Lounaan jälkeen tutustuimme ala-asteen puolella UBIKO -hankkeeseen (UBIKO –School unit as an inspiring learning environment Oulu University Teacher Training School).  Ubiko-hankkeen kotisivut ovat: http://norssiportti.oulu.fi/index.php?7287. Ubikon ideana oli oppilaan oman itsesäätelyn opettaminen jo oppimisen alusta pitäen. Innostavan opetuksen menetelmät ja koko ympäristö joka myös materiaalien ja sisustuksen avulla tukee oppimisen iloa ja intoa oppia. Ubikosolu Norssin alakoulun puolella oli kyllä mykistävä ympäristö. Viiden luokan yhteinen työskentelytila ja muuntelun mahdollistavat kalusteet näyttivät upealta. Oppilaiden käytössä oli uusin teknologia, johon kuuluivat I-padit ja älytaulut. Seurasimme alakoululaisten työskentelyä ja perjantain myöhäisestä iltapäivästä huolimatta työskentely oli innokasta ja suureksi osaksi oppilaskeskeistä.  Kajaaninkin uutta koulurakennusta suunniteltaessa olisi hyvä huomioida myös sisustuksen ja tilasuunnittelun merkitys oppimiselle. Ubiko-solu on herättänyt suurta kiinnostusta, ja mekin olimme päivän neljännet vieraat.

 Kuva: Ubiko-hankkeen selkeät tavoitteet opetukseen olivat esillä myös luokissa.

 

Opetusluokissa sisustuksessa oli kiinnitetty huomiota akustiikkaan, joten kattoihin oli laitettu erityiset akustiset eristeet ja suurimmassa osassa luokkia lattialla oli kokolattiamatto. Tämän lisäksi erikoisuutena olivat jokaisen oppilaan pituuden mukaan säädeltävät pulpetit, joista sai koottua hyvinkin erilaisia oppimisryhmiä.  Myös värityksessä oli kiinnitetty huomiota ja sen avulla pyrittiin tehostamaan oppimista.

 

Ubiko-solussa oli mukana viisi alakoulun luokkaa, ja luokkien yksi seinä oli avattava. Luokkien väliseen tilaan oli rakennettu erilaisia oppimistiloja, kuten kuvassa näkyvä laiva, jonka keulassa oli säkkituolein varustettu oppimisalue. Myös laivan alla oli pieniä koloja, jonne oppilaat saivat mennä yksin tai parin kanssa opiskelemaan.

 

Ajatuksia matkasta

Kokonaisuutena Oulun reissu oli onnistunut ja herätti paljon ajatuksia. Varsinkin oppimisen itsesäätely jäi  aihealueena kiinnostamaan, näin yläkoulussa kun se tuntuu olevan välillä ihan hukassa monen kohdalla. Samoin elämyksellinen oppiminen sekä yhteistyö vapaan sivistystyön kanssa herätti ajatuksia.  

OPPIMISEN ILO: Pirjo A., Pilvi N. ja Merja S.

Erikat-ryhmän opintomatka Ouluun 18.4.–19.4.2013

Kävimme tutustumassa 550 oppilaan Kiiminkijoen kouluun, jossa toteutetaan yhteisöllistä opetusta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi opettajaa toimii työparina ja heillä on opetettavanaan kaksi luokkaa, jossa on n. 40–50 oppilasta. Koulussa toimii tällä hetkellä kaksi yhteisöllistä 1. luokkaa, yksi joustavan alkuopetuksen 1-2 luokka ja kaksi yhteisöllistä 2-luokkaa. Opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetusta tiimeittäin. Tiimeihin kuuluu kaksi luokanopettajaa, erityisopettaja ja koulunkäynnin ohjaaja. Tiimien toiminta on erilaista, mutta kaikilla on yhteisenä osana opetusta pesätunnit ja apilatunnit, joilla keskitytään erityisesti eriyttämiseen, toiminnallisuuteen ja oppimiseen pienemmissä ryhmissä. Opettajat olivat erittäin tyytyväisiä tiimeissä työskentelyyn, eivätkä halunneet palata enää perinteiseen työskentelymalliin. Oppilaiden ryhmittelyt olivat joustavia ja erilaisia eri oppiaineissa. Toisinaan jako tapahtui taitotason tai oppimistyylin mukaan ja toisinaan temperamentin mukaan.

Kävimme myös tutustumassa vuonna 2010 valmistuneeseen Ritaharjun yhtenäiskouluun. Tämä koulu toimii monitoimitalona, jossa on kirjasto ja nuorisotilat samoissa tiloissa. Oppilaita uudessa koulussa on tällä hetkellä yli 600. Ritaharjun koulussa toteutetaan myös yhteisöllisyyttä. Koulu on laatinut yhteisöllisyyden portaat, joita toteutetaan yläkouluun asti. Ritaharjun yhteisöllisyyden arvoperustana on itsensä, toisen ja koko yhteisön arvostaminen. Myös Ritaharjussa opettajat toimivat työpareina. Koulu on jaettu soluihin, joilla oli omat tiiminsä ja vastuuopettajat. Tilat olivat avarat ja valoisat ja ne on suunniteltu yhteisölliseen oppimiseen, esimerkiksi luokissa on avattavat ja suljettavat väliseinät. Ritaharjun koulu toimii Microsoftin yhteistyökouluna. Oppilailla on henkilökohtaiset kannettavat tietokoneet 3-luokalta lähtien. Vaikka koulu oli iso, tunnelma koulussa oli rauhallinen ja viihtyisä.

Tutustuimme myös Tervaväylän oppimis- ja ohjauskeskukseen. Tervaväylä toimii kahdessa paikassa Oulussa: Lohipadon ja Merikartanon yksiköissä. Oppilaat, jotka näissä keskuksissa ovat tai vierailevat, tarvitsevat erityistä tukea esimerkiksi kielellisten erityisvaikeuksien, kuurouden tai vaikean huonokuuloisuuden, liikuntavamman, neurologisten sairauksien tai autismiin liittyvien haasteiden takia. Merikartanon yksikössä ohjaava opettaja Raisa Sieppi esitteli koulun toimintatapoja. Lohipadon yksiköstä saimme uusimmat vinkit esteettömään kouluympäristöön. Merikartanosta ja Lohipadosta voi tilata ohjauskäyntejä, neuvontaa ja koulutusta Pohjois-Suomen kouluihin.

Erikat: Tuula, Eeva-Kaarina, Marja, Aila, Satu, Tarja ja Erika

JOPO-RYHMÄ OPINTOMATKALLA OULUSSA

Olipa hienoa päästä näkemään ja kuulemaan, miten JOPO-toiminta on Oulussa järjestetty! Onnistuimme ihan sattumalta valitsemaan tutustumiskohteiksi kaksi erilaista JOPO-luokkaa: Oulunsalon Pitkäkankaan koulun JOPO-luokan ja Kaakkurin koulun JOPO-luokan. Olimme tyytyväisiä tästä sattumasta, sillä Kainuussakin toimivat JOPO-luokat ovat eri paikkakunnalla erilaisia. Tätä työtä voi tehdä monella tavalla, se on hyvä juttu!

Meidät otettiin JOPO-luokissa oikein mukavasti vastaan. Kysymyksiin vastattiin ja keskustelua käytiin. Meitä kiinnostavia asioita olivat erityisesti resurssit ja vuosibudjetti, opettajan ja nuoriso-ohjaajan työaika ja työnjako, oppilasvalinta, työjaksot ja leirikoulut. Totesimme, että moni asia on meillä samalla tavalla kuin Oulussakin (niin onnistumisissa kuin haasteissakin). Iloksemme saimme matkaamme uusia ideoita, joita varmasti tulemme kokeilemaan. Ajatuksiin jäivät pyörimään erityisesti sähköinen työpäiväkirja, leirikoulujen valmistavan jakson merkitys ja leirikoulujen purkamisen tärkeys, sekä hyvät kokemukset kuraattorin ja nuoriso-ohjaajan roolista JOPO-toiminnassa.



Kuvat: JOPO-ryhmä tutustumassa Pitkäkankaan ja Kaakkurin koulujen JOPO-toimintaan (Miia Juntunen).

 

Tapasimme torstai-iltana seikkailuohjaaja Heikki Ojalan, joka kertoi meille omia kokemuksiaan nuoriso-ohjaajan työstä JOPO-luokassa. Keskustelu Heikin kanssa oli erittäin antoisa. Meille aukesi ihan uudella tavalla opettajan ja nuoriso-ohjaajan työnjako sekä toiminnallisuuden toteuttaminen JOPO-luokassa. Olimme jokseenkin ”positiivisesti haavi auki” tapaamisen jälkeen. Ja mikä mukavaa – saimme Heikin kanssa alulle koulutuksen suunnittelun. Toivon mukaan jotakin seikkailukasvatukseen liittyvää ensi syksynä Vaalan suunnalla…

Piipahdimme vielä tutustumassa nuorten matalan kynnyksen palveluja tarjoavaan Byströmin taloon. Talon toimintaidea on loistava: saman katon alta löytyy eri alojen ihmiset, eikä nuoren tarvitse kulkea osoitteesta toiseen tai luukulta toiselle. Tällainen talo tarvittaisiin jokaiselle paikkakunnalle.

Tapaamme JOPO-ryhmän kanssa toukokuussa Suomussalmella. Päätimme pureskella reissun antia ja tarkistaa omissa JOPO-luokissamme, miten jaamme työtä opettajan ja nuoriso-ohjaajan kesken. Näitä keskusteluja odotellen!

Sosiaalinen media yhteistyön ja opetuksen tukena 5.4.2013

Kainuun osaajat III-hanke järjesti perjantaina 5.4.2013 luennon, jonka aiheena oli sosiaalinen media yhteistyön ja opetuksen tukena. Kouluttajaksi olimme saaneet Harto Pöngän, joka on aiheen rautainen asiantuntija.

 

Kuva luennon verkkoympäristöstä

Koulutuksessa käytiin läpi aiheeseen liittyvää teoriaa ja testattiin käytännössä muutamia palveluita. Osa koulutukseen osallistujista oli etäyhteyden päässä ja osa Kajaanissa paikan päällä. Oli mielenkiintoista seurata, miten hyvin kommunikointi toimi. Jatkosas meidän täällä AIKOPA:ssa täytyy tehdä töitä, jotta kaikkiin koulutuksiin olisi mahdollista osallistua etäyhteyden kautta.

Jatkamme koulutusta kahdella kokonaan etäyhteyden kautta toteutettavalla harjoituksella. Odotamme innolla, mitä tuleman pitää!

Harton esityksen diat löydät täältä http://www.slideshare.net/hponka ja hänen bloginsa taas osoitteesta http://harto.wordpress.com/

VM